farewell Rukongo!

Sista dagen i Rukongo. Känns bra att starta mot Finland, familj och vänner. Men på samma gång känns det nog vemodigt att lämna Rukongo. Medan vi har ställt huset i ordning har människor kommit och gått och önskat oss en säker och bra resa hem. Man måst kanske tänka som en av våra gäster: “ja bruk int tänk nagang att ja int sku koma tibak tå ja far nastansifrån”! Det hoppas vi också fast man vet aldrig. Känns ändå bra att lämna Rukongo nu då det är grönt och folk har en skörd att vänta på.

Dagen avslutades med ett fint åskväder. Det har stormat hårt på nätterna nu då vi varit här, men på dagarna har det varit sol & fint.

Kotimatka on alkanut!

Tumerudi – vi har kommit tillbaka

Maanantai aamuna lähdimme köröttelemään Maralalalista hiekkatietä kohti Atemoa. Tällä kertaa tien varsilla näkyi tällaista:

Kestää ajaa 4 tuntia Maralalista, ennen kuin asfalttitie alkaa! Päätimme paluumatkalla ajaa Eldoretin kautta Nakurun sijasta, jotta näkisimme uusia maisemia ja ennenkaikkea Itenin.

jappe ja kalenji, who does not run

Meillä oli matkassa mukana (siis koko matkan) paikallinen neuvomassa tietä ja puhumassa paikallisia kieliä, pastori Samuel. Olimme iloisia hänen seurastaan. Oli mukava tutustua! Hän on myös kalenji-heimosta (niin kuin iso osa kovista juoksijoista), mutta harmi vaan hän ei juokse.

Hämärä alkoi hiipimään ja olimme yötä Eldoretissa, joka on myös tunnettu juoksukaupunki.  Ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa seuraavana päivänä, piti tietysti käydä ensin aamulenkillä. Muutama meni ohi ja kovaa. Det var ganska häftigt.

Nyt ollaan taas Atemossa puuhailemassa.

Back in Atemo

 

 

 

Söndag i Maralal

Sunnuntai Maralalissa.

Maralalin kirkko. Sisältö ratkaisee.:)

Illalla Mangnus esitteli meille vielä Raamatun käännöstyötä, jota he tekevät Samburun kielelle.

Kääntäminen on hidasta puuhaa, sillä jokainen käännös menee monen tarkistuksen ja monen kääntäjän läpi. Käännöstä verrataan tietysti alkukieleen ja sen lisäksi muihin käännöksiin ja lopulta vielä pitää miettiä, miten kyseinen asia sanotaan Samburujen kielessä. Mielenkiintoista ja arvokasta puuhaa. Samalla myös Samburujen kieli tulee dokumentoitua. Maralalissa vieraillessa huomasin, että kaikki eivät siellä todellakaan puhu englantia, joten on mahtavaa, että he tulevat saamaan Raamatun omalle kielelle!

Puss och karm!

p.s. Jappe käski kirjoittaa, että näillä oli myös koira, Sadrak, joka on iso ja pörröinen.

Samburun majassa

Pääsimme tänään käymmään Samburu-perheen kotona. Ja se oli elämys! Heidän mökissä tuntui, että olisi ollut savusaunassa. Hiki virtasi ja savu kirveli silmiä. Saimme chaita ja tuoretta lampaan maitoa. Lampaasta sai maitoa, kun karitsa tuli juomaan samaan aikaan.

Automatka talolle oli myös mielenkiintoinen, sillä talolle ei mennyt autotietä. Hyvin ajettavaa nurmikettää kuitenkin löytyi. Meillä oli mukana paikallinen opastamassa, minkä puun jälkeen pitää kääntyä. :) Seeprat ja lehmät söivät yhdessä ruohoa.

 

 

Framme i Maralal!

Efter två dagar resa kom vi äntligen fram! ca 400 km och 10 timmar ger en hisnande medelhastighet på 40 km/h. Nedan några bilder från resan och Maralal. Intressant del av landet där kameler korsar vägen framför en, folk är klädda i traditionella kläder, zebror betar vid vägen och en struts springer bredvid bilen. Känns som om man är i Afrika på riktigt nu! (bilderna visas i ett galleri då man trycker på en av dem.)

Perillä Maralalissa – kuten kuva-albumista näkyy matkan varrella tuli nähtyä yhtä sun toista!

Off we go!

Imorgon torsdag bär det av mot Maralal! Blir spännande att se hur det ser ut där och roligt att träffa fam Dahlbacka! Vi kör ti Nakuru på torsdag och vidare till Maralal på fredag.

I helgen hade vi besök av Martin och Marika. De fortsatte sin resa mot Tanzania på måndagskvällen. Roligt att de hade möjlighet att sticka in på en snabbvisit!

the Story of the Community Tank

Atemon ABC:lle poratusta kaivosta vettä pumpataan aurinkoenergialla kolmeen eri tankkiin. Yksi niistä on tarkoitettu vapaaseen käyttöön paikallisille asukkaille. Paikalliset muodostavat komitean, joka kerää pienen vesimaksun kuukausittain (~ 20 senttiä/kk) vesipisteen käyttäjiltä ja kerätyillä rahoilla heidän tulee pitää käsipumppu ja vesisäiliö kunnossa.

Tässä tulee tämän community tankin rakentamisen tarina.

Tästä se lähtee…

Muistatte ehkä, kun kerroimme aikaisemmin vesitankin nostamisesta vesitornin päälle. Samana päivänä suoritettiin toinenkin tankinnosto-operaatio, mutta tämä meni jo ihan rutiinilla. 😉

Melkein valmista…

 

 

 

Unelmia

Eilen kävimme päiväseltään Rukongossa mittaamassa yksityiskohtia uuteen vesiprojektiin.   liittyen. Tässä mahdollisesti toteutuvan uuden porakaivon paikka ja onnelliset kyläläiset.

He alkoivat jo haaveilemaan lennokkaasti, että lähempää saatavan veden avulla he voisivat alkaa kasvattamaa tomaatteja ja sipuleita, ja sitten kaivon ympärille he perustaisivat kioskeja, jossa he voisivat myydä niitä, ja kaivon ympärille syntyisi pieni keskusta… :) Me yritimme vähän toppuutella. Kaivon rahoitus ei ole vielä varmistunut, vaan on vasta hakuvaiheessa. Toiseksi ennen poraamista ei voida olla 100 % varmoja löytyykö vettä ja kolmanneksi veden laadusta ei ole vielä tietoa. Lähimmän kaivon vesi ei nimittäin sovellu kasteluvedeksi (mutta toiseen suuntaan lähimmän kaivon vesi sopii). Oli jokatapauksessa ilahduttavaa nähdä, miten he innostuivat ja alkoivat unelmoimaan! Se on terveellistä.:)