Uusi sivu – tue SLEF:n työtä Ny sida – understöd SLEF:s arbete

Nyt olemme avanneet uuden sivun, josta voit tutustua tällä tehtävän työn taloudellisiin tarpeissin. Jokaisen tukikohdan osalta on ilmoitettu, mihin tarkoitukseen rahaa tarvitaan. On myös ilmoitettu, kuinka paljon rahaa jokaiseen tarkoitukseen tarvitaan. Kohteita on melkein joka lähtöön, joten toivottavasti löydät sydäntäsi lähellä olevan kohteen! :)

Vi har öppnat en ny sida, där du kan bekanta dig med vilka ekonomiska behov arbetet här har. För varenda bidragsalternativ meddelas det vad pengarna kommer att användas till och hur mycket pengar som behövs för att hjälpa. Hoppas att alla hittar något alternativ som ligger nära hjärtat! :)

 

Odottavan aika on …

Kaivon suojaputkia ei ole vielä ilmestynyt paikalle. Porauskone makaa laakereillaan ja poraajat on jättäneet muutaman heikäläisistään telttailemaan koneen viereen. Poraajat pelaavat päivisin mm. jalkapalloa paikallisten lasten kanssa. Ovathan he odottaneet nyt mitään tekemättä viime viikon tiistaista asti. Suojaputkien lisäksi olemme odottaneet aurinkopaneeleita, joiden piti tulla maanantaina, mutta joita ei myöskään ole vielä näkynyt. Välillä olo on kuin hidastetusta elokuvasta. Ja koti-ikäväkin on viime päivinä käväissyt kylässä. Mutta huomenna (ehkä) on taas enemmän säpinää. Luultavasti vesitankit ja putket tulee huomenna ja mahdollisesti aurinkopaneelit ja kuka tietää, vaikka kaivon suojaputketkin.

Vaikka asiat viivästelee, niin on tällä jotain tapahtunutkin. Vesijohtojen kaivannot ovat edistyneet. Eilen oli jäljellä tällä erää 17 pätkää kaivamatta (1pätkä = 10 jalkaa) ja paikalla oli 30 miestä, jotka halusivat kaivaa… Arvonnassa panokset koveni ja jouduimme laittamaan joukkoon myös tyhjiä arpoja. Onneksi miehet kuitenkin tekivät yhteistyötä, joten kaikki taisivat päästä osingoille. Täällä tehdään yhdessä, se on homman nimi.

Roskienpolttoa paikalliseen tyyliin:

Alf ja Jakob ovat työskennelleet vesitornin korotuksen kanssa. He ovat muun muassa tehneet pienoismallin lisätankin nostamisesta ja paljon muuta sellaista, josta minä en ole niin perillä. Jakob on valmistanut ritsan, jota tullaan vielä tarvitsemaan. Hän ehkä kertoo siitä myöhemmin.

Tässä kuva Atemon vahdeista ja seuran pitäjistä. Yksi koirista on aikaisemminkin blogissa esiintynyt Ronja. Ronjan lisäksi täällä on hänen äitinsä ja isänsä, Lotta ja Kofi. He ovat aivan IHANIA! Taustalla näkyy talo, jossa olemme asuneet Atemossa ollessamme. Atemossa on paljon vihreämpää kuin Rukongossa, mutta ei järvinäköalaa.

Tänään päivän piristykseksi maistoimme guavaa pihapuusta. Helt okej!

 

Tastes of Kenya – Kenyan Chai

Chai, alltså te, verkar vara nationaldrycken här. Det dricker kenyanerna mest hela tiden. Kenya är också ett stort teodlingsland, årligen odlas här 295000 ton te, vilket lägger landet på fjärde plats efter Kina, Indien och Sri Lanka/Ceylon. Kenyanerna hifistelee int så myki med sitt te, utan man brygger det lite olika beroende på om man har mjölk och socker eller inte. Har man så använder man, har man inte (kanske vanligare) så använder man inte!

Här är ett grundläggande recept (taget ur SLEF:s missionstidning Salamu):

Koka en del vatten, då det kokar tillsätt lika mycket mjölk. Koka upp, lägg i några tepåsar svart te (eller löste, men då måst du sila och ha dig senare…) och låt koka en stund tills det ser och smakar passligt mycket. Servera med socker. Kenyanerna äter gärna bananer eller bröd med en ganska smaklös margarinblandning som heter Blue Band på.

Blue Band behöver nog ett specialomnämnande, för trots att det inte smakar egentligen nånting (kanske lite som Keiju utan salt), stöter man på det både här och var. Själv skattar jag inte denna “läckerhet” så högt.

 

Merville (google translate):

Chai, eli teetä, tuntuu olevan kansallisen juoman täältä.Juominen kenialaistensuurimman osan ajasta. Kenia on myös merkittävä teodlingsland, kasvanut täällävuosittain 295 000 tonnia teetä, joka asettaa neljäntenä taakse Kiinaan, Intiaan jaSri Lankaan / Ceylon. Keniassa hifistelee int niin myki kanssa teetä, mutta se valmistaa hieman erilainen riippuen siitä, onko heillä maitoa ja sokeria tai ei. Jos sinulla on, he käyttävät, sitä ei (ehkä yleensä) on niin et!

Tässä on perus resepti (otettu valusankoon tehtävänä lehdessä Salamu):

Keitetään hieman vettä, kun se kiehuu lisätään sama määrä maitoa. Kiehauta,lisää muutama teepusseja mustaa teetä (tai ratkaistu, mutta sitten jouduin ponnistelemaan ja ottaa myöhemmin …) ja anna kiehua hetki, kunnes se näyttää jamaistuu välittää paljon. Tarjoile sokeri. Kenia ovat kuin syödä banaaneja tai leipäämelko mauton margariinia sekoitus nimeltään Blue Band.

Blue Ribbon ei tarvitse erikseen mainita, sillä vaikka se ei maistu oikeastaan ​​mitään (ehkä hieman kuten Keiju ilman suolaa), kohdataan sekä täällä että siellä.Tietenkään en aliarvioi tätä “herkkua”, että korkea.

 

Kosketuksia Rukongosta

Palasin (Hantta) Monan kanssa tänään Atemoon. Täällä yhä odotellaan suojaputkia kaivoon. Tässä vähän (pehmeitä)terveisiä Rukongosta:

Mona käy opettamassa perjantaisin terveystietoa Rukongon ammattikoulussa (RYP:ssa) ja tällä viikolla aiheena oli HIV/AIDS. Mona oli hommannut vierailevia luennoitsijoita tälle erikoiskerralle, sillä aihe on todella tärkeä. Rukongon alueella noin 28 % väestöstä on HIV positiivisia ja raskaana olevista naisista jopa 40 %… Oppitunnit piti paikallinen AIDS-mentor ja hänen mukaan oli yksi oppilaista, joka itse sairastaa kyseistä tautia. Oppitunnit olivat mielenkiintoiset, mutta myös surulliset. Se on ihan eri kuulla AIDSista Suomessa, kun asia tuntuu niin kaukaiselta, verrattuna siihen, että täällä se tulee konkreettiseksi ja lähelle.

Iltapäivällä Monalla ja minulla oli ohjelmassa naisten raamattupiiri. Paikalla oli meidän lisäksi noin 20 naista ja aiheena oli Ruut. Oli koskettavaa lukea Ruutista, nuoresta leskestä, nälänhädästä, kuivuudesta ja Jumalan avusta, näiden naisten keskellä ja katsoa viereen nuorta leskeä silmiin. Jotkut asiat tulevat ihan eritavalla täällä lähelle kuin Suomessa. Välillä on silmät sumeta.

Sain myös vihdoin ommeltua uuden huivini (kangan) käyttökuntoon käsinveivattavalla ompelukoneella otsalanpun avulla. Kiitos Sonjalle ja Marille nuppineulojen laitosta!:)

Lopuksi kuva Atemon Jakaranda-puusta.

 

 

 

 

TIA – This is Africa

Nonniin vähän kuulumisia taas täältä kuivuudesta. Ollaan tässä taas vähän opeteltu, että miten tässä maassa toimitaan.  Kaivon ensimmäinen vaihe, eli poraus on suoritettu, ja on todettu, että kaivossa on paljon vettä. Kaivosta tuli 60 m syvä ja sen poraushalkaisija on 200 mm. Ehkä jopa liiankin paljo, sillä poraajat totesivat, että kaivon seinämät eivät ole kovin kestävät suuren vedensaannin johdosta.

Vettä on!

Tämä tarkoittaa sitä, että emme voi käyttää muovisia suojaputkia kaivossa, kuten olimme suunnitellleet. Suojaputkien tehtävänä on suojata kaivon vettä lialta ja huolehtia siitä, että vain vesi pääsee kaivoon. Vesisuonien kohdalla näissä suojaputkissa on ohuita, noin 1 mm levyisiä, reikiä, josta vesi pääsee kaivoon. Suojaputkien sisähalkaisija on 160 mm  ja niiden sisälle asennetaan myöhemmin pumppu. Päätimme porausfirman kanssa, että meidän tulee käyttää teräksisiä suojaputkia. Kun päätimme tästä, saimme tietää, että ne on jo tilattu ja tulossa Nairobista, sillä porausfirmalla ei ollut niitä varastossa. Tämä oli tiistaina, ja meille ilmotettiin, että ne on täällä keskiviikko iltapäivänä ja että ne asennetaan samana päivänä. No, eihän niitä tullut, ja tänään saimme tietää, että porausfirman pomo oli lähtenyt itse Nairobiin etsimään niitä…

Maanmittari vauhdissa

Hantta ja paikallinen LVI-asentaja Benja määrittelevät ja mittaavat putken linjausta

Aloitimme putkilinjojen kaivuutyöt sillä aikaa kun odotimme kaivon rakentamisen jatkamista. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen tapahtuma, sillä eihän täällä ole mitään kaivinkoneita. Lyhyesti selitettynä homma toimi näin: ensin päätettiin mihin putki tulee, sen jälkeen linjaus jaettiin 10 jalan pätkiin. Sitten sana levisi, että huomenna on töitä tarjoilla, ja kun saavuimme työmaalle seuraavana päivänä paikalla oli toistakymmentä halukasta kaivavaa. Koska kaivettava maa paikoin oli kallioista, päätettiin, että arvotaan jokaiselle kohta, josta hänen tulisi kaivaa.

Hantta suorittaa arvontaa

Tällä menetelmällä saatiin muutamassa päivässä kaivettu yli 200 metriä kahden jalan syvyistä ojaa putkille. Illalla oli palkanmaksu, mikä oli aika kaoottinen, sillä ensin tuli päättää, oliko jokainen kaivanut tarpeeksi syvälle ja kaikki yrittivät saada korkeamman maksun siksi, että juuri heillä oli ollut niin kova kohta.

Kova on maa mutta niin on myös kaivaja! Näille miehille nostetaan hattua – kovia työmiehiä!

Torstaiaamuna kun saavuimme työmaalle oli taas yllätys – porauslaitteesta oli yön aikana varastettu yksi 24 V akku. Nämä ovat hyvin haluttuja täällä ja helppoja myydä. Poraajat olivat nukkuneet 10 metrin päässä porauslaitteesta ja alueella oli myös yövartija. Päätimme yrittää olla sivussa koko hommasta, ja koska näytti siltä että kaivon suhteen ei tulisi tapahtumaan mitään uutta, minä (Jappe) ja Alf lähdimme hoitamaan asioita Kisumuun. Kun palasimme tänään saimme tietää, että varas ja akku oli löydetty! Osoittautui, että yksi poika kylästä oli kylmän viileästi käynyt varastamassa sen yöllä. Yksityiskohdat jäivät epäselväksi, mutta kylän asukkaat olivat yhdessä paikallisen poliisipäällikön kanssa selvittäneet asian, ja lopulta saatiin tietoon miten akku oli siirtynyt ja myyty eräälle henkilölle naapurikylään. Asian selvittämisessä olivat olleet avainasemassa kylän naiset, jotka olivat kuulemma ihan oikeasti suuttuneet kun kuulivat, että oli tapahtunut tällainen tapaus. He lähtivät sitten selvittämään asiaa.

Tällä hetkellä emme tiedä milloin kaivon suojaputket saadaan tänne. Kun ne saapuvat ja saadaan asennettua, seuraavat työvaiheet ovat kaivon puhdistaminen ja testipumppaus, jossa selvitetään paljonko vettä kaivo antaa.

Eli TIA – This is Africa – voit olla varma, että aikataulut eivät pidä. Jos joku lupaa jotain, niin älä usko. Jos kyseessä on rahaa, ole vieläkin varovaisempi ja enemmän valveilla!

Hantta ja Mona ovat nyt olleet kaksi yötä Rukongossa. Tänään perjantaina Mona oli mukana pitämässä HIV-tiedotusta ja koulutusta ja iltapäivällä oli naisten raamattupiiri. He palaavat tänne Atemoon huomenna launtaina.

 

 

Tastes of Kenya part 3

Vi handlar storhandlar oftast på en butikskedja som heter Nakumatt (och nej, det har inget med finska språket att göra). Förra gången skulle vi köpa mjölk, men då jag öppnade paket kom något klimpigt och trögflytande ur flaskan. Det visade sig att det var surmjölk, eller Fermented Milk. Efter att ha skakat flaskan ordentligt så blev konsistensen mycket behagligare. Smaken var inte riktigt som surmjölk i Finland, mera en blandning av gräddfil och svenskarnas långfil. En trevlig överraskning som passar perfekt med starkt kryddad mat!

Hii ni maji mengi!

~ Här finns mycket vatten!

Tänään alkoi pora vihdoin laulamaan Atemo Bible Collegen (ABC:n) pihalla. Paikalla oli paljon työntarkkailijoita.

ABC:ssä voi opiskella Kenian luterilaisen kirkon evankelistaksi ja suurin osa kuvissa näkyvistä miehistä valmistuvat heinäkuussa. Harmi, että niihin valmistujaisiin emme ehdi osallistua. Juttelimme eniten evankelista-Edwardin kanssa. Hän on masai, niinkuin vaatetuksesta näkyy. Heidän heimoperinteisiin kuuluu mm. leijonan kanssa taistelu, ennen kuin heidät lasketaan aikuisiksi miehiksi ja muuta erikoista!

Kaivosta on tarkoitus ottaa vettä koulun käyttöön, sekä sen lisäksi sitä pumpataan tien varteen tulevaan säiliöön (community tank), josta vettä tulee yleiseen jakeluun.

Tämän päivän aikana poraajat pääsivät noin 50 metrin syvyyteen. Vettä näkyi jo, mutta huomenna jatketaan vielä syvemmälle. Tässä porauskalustoa ja muuta mukavaa:

 

 

eri maalajikerroksia.

 

Borrarna på plats!

Borrarna har idag anlänt till ABC, så från och med imorgon blir det borrning!

Screened casing kallas dethär och dessa används vid vattenådrorna. På andra ställen använd en dylik men utan hål.

Kajulu drilling – till er tjänst!

Säkerheten först – hjälm på huvet!

Här, strax bakom riggen kommer brunnen!

I övrigt har vi det bra, efter att vi fört sonja och mari till flyget var vi en till natt i Kisumu före vi kom hit till Atemo. Idag har vi firat gudstjänst här i Atemo.

Celebert besök

Vi hade nöjet att vara värdar för två unga fröknar som flytt vintern hit till andra sidan ekvatorn. Fröknarna Sonja Ventin och Mari Kotiaho var våra gäster under nästan två veckor. De hann med en hel del, vilket var skoj, eftersom man inte alltid vet vad som händer här i landet. Det råkade sig som så att de hann vara med om ett och annat – det viktigaste först förstås: Besök på berget Sumba. Sonja uppdaterade det nästan 20 år gamla världsrekordet för damer två gånger! Det nuvarande rekordet är magnifika 29’33. Vi gratulerar! På herrsidan kan det nämnas att Alf Wallin i sin sena ungdom har satt ett mycket hårt rekord på låga 25 minuter någonting. Det ryktas ändå i byn att rekordet kanske ryker under våren! Stay tuned and you’ll know. Det handlar alltså om att gå en särskild rutt upp på berget. Det är ca. 500 meters höjdskillnad och ganska brant hela vägen. Toppen ligger på ungefär 1800 meter, så man är hyfsat anfådd då man kommer dit.

Fröknarna hann nog med annat också. Vi besökte tisdagsmarknaden i Sindo, vilket faktiskt är roligare än vad det låter. Vi besökte också en lågstadieskola:

De hann också förundra sig över vägarna här:

Sen åkte vi till Atemo, där jag och Hantta jobbade lite. Sonja och Mari hann ta det lite lungt innan vi på fredagen deltog på en examensfest nära Atemo. Det fanns en del bilder från detta tillfälle i en tidigare post, men här får ni några till + levande bilder (kiitos Mari niistä):

Examinationen började med Kenyas nationalsång, ni kan öva in den för den kommer vi ju att höra många gånger i OS i sommar:

Luornas danser:

Masaierna tycker om käppar och om att hoppa:

 

På lördagen deltog vi som ni kanske också läst om i en Harambee där det på ett ganska trevligt och finurligt sätt samlades in pengar för en änkas räkning för att hennes barn skulle ha möjlighet att gå i gymnasium. Det verkar som om de värdesätter gymnasium lite för högt här, eftersom vissa först går i gymnasium och så märker de att de inte slipper vidare pga att pengarna är slut eller för att de inte har tillräckligt bra betyg. Så hamnar de att gå ett varv till i yrkesskola sen. Vi får nog vara tacksamma i Finland hörni fast vi har så “lågt” studiestöd!

I förra inlägget ser ni att vi fick besöka ett hem på söndagen. Vi alla tyckte att det var en av höjdpunkterna hittills! Nu fick vi se att det verkligen är här och nu som folk bor i lerhyddor utan el och rinnande vatten. Det är här och nu som de går flera kilometer till brunnen för att hämta vatten och bär hem det på huvudet. Det är här och nu som folk arbetar för en dagslön på fem euro och klarar sig. Vi väntar ännu på regnen – ett gott regn kan ge en så bra skörd att människorna kan sälja en del av sin skörd och på det sättet få in lite pengar!

Vi åkte ännu en sväng via Atemo förrän vi körde till Kisumu och förde fröknarna till flyget. I Kisumu hann vi ännu köpa lite turistgreijer och äta en utsökt middag på Kipoko Bay. Tack Sonja och Mari för besöket. Det var jätteroligt att ni var här, och det känns bra att någon som man känner faktiskt vet hurdant det är här och hur det är att leva här.

kaivolla

Meillä käy välillä kokki, Rose, tekemässä herkullista ruokaa. Oma kokki tuntui aluksi todella oudolta, mutta nyt siihen on jo vähän tottunut. Kokin hommaamisessa täällä on ainekin kaksi hyvää puolta; ensinnäkin apu on tarpeen, sillä ruuan laittamiseen ja muihin kodinhoitohommiin menee täällä enemmän aikaa kuin Suomessa ja toiseksi vielä tärkeämpänä pidämme sitä, että voimme antaa paikallisille työtä. Tästä aiheesta tulee vielä oma blogipäivitys myöhemmin. Tänään ajattelimme kuitenkin kertoa viime sunnuntaista, joka oli mielestäni yksi parhaista päivistä täällä. Rose kutsui meidät nimittäin tuolloin kotiinsa vierailulle. Se oli jälleen Kokemus! Syömisen jälkeen ehdotimme, että Rose voisi opettaa meitä valkoisia naisia (Hanttaa, Sonjaa ja Maria), kantamaan jotain pään päällä. Rose ehdotti, että menisimme hakemaan kaivolta vettä, sillä vesi oli lopussa. Se kuulosti hyvältä idealta ja niinpä lähdimme. Perheen kaikki lapset tulivat tietysti mukaan ja matkalla seurueeseemme liittyi lisää uteliaita lapsia. Kun vesikanisterit olivat täynnä, oli aika asettaa kanisterit pään päälle. Vaikka kaivolla oli paljon porukkaa, tuli aivan hiljaista. Kaikki tuijottivat hämmästyneinä muzungujen yritystä. :) Rose antoi meille 10 litran kanisterit ja itse hän kantoi 20 litran kanisterin (ja kaikki olivat täynnä vettä). Varovaisin askelin kävelimme kokomatkan Rosen kotiin kanisterit päänpäällä (käsillä tukien tietenkin). Matka kaivolta Roselle kesti 15-20 minuuttia. Se kävi urheilusta, mutta oli upea kokemus. Perille päästyämme lapset lauloivat meille ja me keräsimme voimia kotimatkaan.

Olemme tällä hetkellä Kisumussa nopean netin ääressä ja siispä saamme laitettua vähän enemmän kuvia ja jopa VIDEOpätkää tästä upeasta sunnuntaista.

Rosen perhe ja koti.

Naapurin aasi ja maissin säilytys mökki. Tämän kuvan otti Mari.

matkalla kaivolle…





Kotimatkalle saimme monta saattajaa.